torstai 3. syyskuuta 2015

Hei

Olen pahoillani tästä hiljaisolosta. Koulu on painanut päälle ja mulla ei ole hetkeen ollut kiinnostusta tähän blogiin, ja vihaan sitä, jos pitää kirjoittaa jotain vaan, koska joku haluaa lukea sitä. Jos ei itseä kiinnosta, kirjoitan sitä "voi vittu, taas pitää tehä uus luku" - asenteella. Niimpä, haluatteko, että alan jatkamaan taas kirjoittelua, OMAAN TAHTIIN, vai että poistan blogin?

tiistai 14. heinäkuuta 2015

apua kjgijgrtktwieiu D:

Mulla on ihan ideat loppu Dustin suhteen ja siitä on (?) muuttunutkin vähän tylsä. :c Mulla ei oo kiinnostusta jatkaa sitä, joten; Haluutteko te, että kirjotan Dustia vielä, vai, että alotan uuden sarjan ja jätän sen omaan arvoonsa. :/

Kommentoikaa!

maanantai 6. heinäkuuta 2015

7. luku - Tähtitaivaan salat

Fioril avasi silmänsä. Tämä ei nähnyt Juliziaa, mutta kuuli kauempaa tämän äänen. Hetken tämä jäi tuijottamaan majan kattoa.
"Minä todellakin olen täällä", Fioril henkäisi hiljaa. "Paikassa, josta olen ikäni unelmoinut." Fioril silitti majan lattiaa, johon oli kerätty pehmeitä kasveja pehmusteeksi. Kaikki tuntui aidolta. Kaikki oli aitoa. Fioril hymyili ja nousi. Hän näki, että muut retkeläiset söivät eilistä kaniinia sekä Fioril keräämiä, syötäviä kasveja. Fioril hyppäsi majasta alas ja käveli muiden luo.

"Huomenta", tämä mutisi.
"Otatko?" Jorf kysyi ja tarjosi kaniinia.
"Ei kiitos, ei ole nälkä", Fioril sanoi ja meni kauemmas. Yhtäkkiä tämän olkapäästä syöksähti kipuaalto ja Fioril puri hampaansa yhteen estääkseen kirkaisun. Tämä katsoi olkapäässä olevaa syvää haavaa. Se täytyy puhdistaa vedellä, tämä ajatteli. Se on jo hiukan tulehtunut. Fioril kiskaisi verisestä paidastaan palan ja sitoi sen haavan ympärille. Tämä yritti sinnitellä kivun kanssa, kunnes kuuli:
"No niin, lähdetään!" Hän juoksi hakemaan laukkunsa ja yritti kantaa sitä toisella olkapäällä, joka oli vaikeaa, sillä he kävelivät kauan ja toinenkin olkapää alkoi muuttua kipeäksi.

Lopulta he löysivät vettä. Se oli kirkasta ja kimmelsi kauniisti auringossa. Fioril kosketti sormenpäällään vettä. Se oli viileää. Hän otti siteen olkapäästään ja kastoi sitä veteen. Hän otti vettä kämmeniinsä ja heitti olkapään haavaan. Sitä kirpaisi.
"Etsimme yösijan lammen läheltä", Zaq sanoi. "Pitäkää yhteyttä radiopuhelimilla." Julizia vilkaisi Fiorilia vastahaikosti, mutta nyökkäsi. Pojat lähtivät ja he jäivät puhdistamaan vaatteitaan - ja itseään. Lopulta he olivat valmiita. Fiorilin haava ei ollut enää kovin kipeä; olihan se saanut viileää vettä.

"Missä olette?" Tämä kuuli Julizian sanovan radiopuhelimeen. Hetken kuluttua kuului:
"Pelkkää tiheää metsää, tulemme sinne." Se oli Zaqin ääni. Julizia hymähti ja pian Zaq ja Jorf tulivat oikein ryminällä pusikosta.
"Rakennetaan tähän maja ja jatketaan matkaa huomenna", tämä sanoi.
"Miksemme nyt jää lopullisesti tähän?" Fioril kysyi.
"Minä ainakin aion tutkia tätä paratiisia lisää", Julizia tuhahti.
"Olisi jännää löytää taloja, jossa asuttiin ennen Näkymätöntä Tappajaa!" Zaq sanoi. Hänen ilmeensä puhkui innostusta. Fioril ei enää sanonut mitään, vaan alkoi auttaa muita majan rakentamisessa.
***
Fioril tuijotti tulta. Se roihusi ja savu kirveli hiukan tämän silmiä, mutta tämä ei siitä huolimatta kääntänyt katsettaan. Suden liha kieppui tulen yllä. Fioril nousi ja käveli kauemmas muista.
"Minne menet?" Hän kuuli Zaqin äänen.
"En kauas", tämä vastasi. Tämä meni lammelle ja vei radiopuhelimen lähelle suutaan, kunnes kuiskasi:
"Äiti?" tämä kuiskasi. Kului hetki, kunnes kuului:
"Fioril! Onko siellä kaikki hyvin?"
"Tietenkin on!" Fioril sanoi. "Täällä on kaunista."
"Uskon", kuului Helenzin ääni. "Yritä selvitä hengissä kotiin." Sitten kuului lyhyt niiskaisu ja Helenz sulki radiopuhelimen.
"Yritän", Fioril kuiskasi. Hän kävi syömässä ja käveli hänen ja tällä kertaa Zaqin majalle. Hän vilkaisi tähtitaivasta.

"Voi isä, siunaa minua ja retkeläisiäni sieltä. Pidä meidät hengissä.."
***
Fioril hakkasi itkien bunkkerin rautaista ovea rystyset punaisina ja tunnottomina verestä. 
"Päästäkää minut sisään!" tämä huusi vaivoin radiopuhelimeen eikä saanut henkeä. 
"Minä kuolen!" Radiopuhelimesta kuului naurua eikä ovi liikahtanut. Fiorilin ympärillä parveili susia ja tämä tukehtui..

Fioril avasi silmänsä. Painajaiset eivät lopu, tämä ajatteli.
"Oletko kunnossa?" Hän kuuli Zaqin äänen. Fioril hymähti.
"Olen." Hetken oli hiljaista, kunnes Zaq sanoi:
"En voi uskoa, että olen täällä."
"En minäkään", Fioril vastasi. Hän hymyili. "Lapsena rakensin itselleni tekokasveista metsän ja leikin että olen maanpäällä. Nyt olenkin."
"Täällä on niin kaunista.. Kuolisin täällä mielelläni", Zaq sanoi. "Vaikka Näkymättömän tappajan kynsiin."

//purkissa! Anteeksi, että tässä luvussa kesti ja että se oli näin lyhyt :/

torstai 25. kesäkuuta 2015

TIEDOTUSASIAA SIMSISTÄ KIINNOSTUNEILLE!

Tämän tarinablogin ohessa aloin tekemään toista blogia, joka on Simsblogi! Vaikka teen sinne myös postauksia, se ei häiritse tämän blogin aktiivisuutta. :) Jos kuitenkin pelailet vaikka Sims 3:sta (siihen myös tuo blogi perustuu), käy kurkkaamassa painamalla tästä.

Dustin seuraava osa on pian tuloilla, kiitos kärsivällisyydestä! :3

lauantai 20. kesäkuuta 2015

6. luku - Peto

Fioril ei saanut henkeä. Hän yritti hengittää niin kovaa, että rintaan sattui, mutta ilmaa ei silti tullut keuhkoihin tippaakaan. Hän huusi muita retkeläisiä. Kukaan ei vastannut. Hiljaisuus oli entistäkin pelottavampaa. 
"Näkymätön tappaja on täällä!" Fioril kiljui paniikissa. Hän näki vieressään Julizian, joka makasi maassa, silmät elottomina ja iho tavallistakin kalpeampana. Hän juoksi Jorfin ja Zaqin luokse; hekin olivat kuolleet. Hän kuuli huutoa..

"Fioril!" Fioril havahtui hereille puuskuttaen ja näki Julizian loimuavat silmät.
"Luuletko sä, että mä pystyn nukkumaan, jos sä vääntelehdit ja puuskutat kuin riivattu!?" Julizia kuiskasi vihaisesti. Hän tuhahti ja meni jälleen makuulleen. Fioril sen sijaa jäi istumaan ja yritti rauhoitella itseään. Hän säpsähti kuullessaan rasahduksen alapuolella olevasta pusikosta ja hivuttautui lähemmäs. Hän näki miltei itsensä kokoisen siluetin, joka asteli pois päin pusikosta ja pysähtyi hetkeksi. Se nosti suuren nenänsä ilmaan. 

Olento muistutti paljon koiraa. Onko se koira? Hän nappasi puukon käteensä ja pudottautui majasta alas. Julizia tai kukaan muukaan ei näyttänyt heräävään. Olento käännähti ja katsoi Fiorilia keltaisilla silmillään. Se näytti niin paljon koiralta.. Fioril ojensi sille varovasti kättään, mutta koira-olento nyrpisti nenäänsä ja paljasti valkoisen hammasrivistönsä, päästäen ilmoille suurehkon ja pelottavan murinan. Fioril astui lähemmäs olentoa, jolloin se loksautti valtavaa suutaan ja yritti purra Fiorilia. Yhtäkkiä se hyppäsi tämän päälle, jolloin Fioril nosti paniikissa puukkonsa ilmaan.

"Fioril, mitä sinä..-!?" Hän kuuli Julizian äänen. Vain muutaman sekunnin päästä siitä kuului vinkaisu ja Fioril kieri koiran näköisen otuksen alta, ja huomasi olevansa aivan veressä. Siihen oli sekoittunut myös Fiorilin verta; otus oli ehtinyt purra tätä olkapäähän ja siinä oli kipeä haava, joka vuoti verta. Julizia hyppäsi majalta alas ja juoksi Fiorilin luokse.

"Miksi ihmeessä sä alat painimaan keskellä yötä suden kanssa!?" Julizia huusi. Susi se on! Fioril ajatteli. Senkin tyhmä! Susi yksi tämän lukemista pedoista. Se näytti koiralta, mutta se oli silti peto, eikä lainkaan ystävällinen. Jorf ja Zaq juoksivat heidän luokseen.
"Mitä täällä oikein tapahtuu!?" Zaq kysyi ja vilkuili heitä molempia.
"Kysy Fiorilta", Julizia tuhahti. "Yhtäkkiä mä löysin sen vaan painimassa jonkun suden kanssa!" Zaq kääntyi katsomaan Fiorilia kysyvästi.

En voi sanoa, että luulin sitä koiraksi! He potkivat minut ulos ryhmästä, Fioril ajatteli. 
"Tuota.. En saanut unta, joten päätin hypätä tutkimaan, löytäisinkö syötäviä kasveja huomiseksi. Yhtäkkiä kuulin rasahduksen pusikosta ja näin suden. Sitten se varoittamatta hyökkäsi kimppuuni.." Fioril sanoi ja toivoi, että tämän valhe tepsisi. Zaq hymähti.
"Yleensä sudet juoksevat karkuun jo, kun haistavat ihmisen", Jorf sanoi.
"Sillä oli varmaa nälkä", Fioril sanoi. Hetken vain kaikki olivat hiljaa.

"Oli miten oli, nyt me saimme ruokaa!" Julizia sanoi. Fioril hymyili hiukan. He olivat aikaisemmin syöneet nuotiolla, Jorf oli etevä niiden sytyttämisessä, Julizian tappaman kaniinin. Lihan  maku oli ollut melko vahvaa, mutta Fioril söisi mielellään sitä lisääkin. 
"Hmh.. Meidän täytyy etsiä jonkinlainen lampi huomenna, te olette melko verisiä, Fioril toki enemmän. Houkuttelemme kaikki pedot paikalle tätä menoa tuon hajuisina", Zaq sanoi. He kaikki menivät hiljaisina takaisin majoihinsa.
"Yritä nyt loppu yö olla herättämättä minua tai olla hankkiutumatta ongelmiin", Julizia mutisi, kun he olivat taas majassaan. Suden raadon he olivat ottaneet mukaan ja sitoneet sen heidän majansa katon yläpuolelle olevaan oksaan. 

Fioril sulki silmänsä ja alkoi taas nukkua, 

perjantai 19. kesäkuuta 2015

Anteeksi :/

Anteeksi tästä tauosta. Huomenna tulee varmaan seuraava luku, joten jaksakaa vielä vähän! Kuten sanoin, luvut viivästyvät kesälomalla, sillä en halua tressata tän blogin suhteen.

maanantai 8. kesäkuuta 2015

Luvut viivästyvät!

Hei! Dustin seuraavissa luvuissa tulee kestämään, sillä kun on kesäloma, yritän kiinnittää huomiota muuhunkin, kuin tarinaan. Se kuitenkin jatkuu, mutta osat viivästyvät! :)