TIEDOTUSASIAA SIMSISTÄ KIINNOSTUNEILLE!

Tämän tarinablogin ohessa aloin tekemään toista blogia, joka on Simsblogi! Vaikka teen sinne myös postauksia, se ei häiritse tämän blogin aktiivisuutta. :) Jos kuitenkin pelailet vaikka Sims 3:sta (siihen myös tuo blogi perustuu), käy kurkkaamassa painamalla tästä.

Dustin seuraava osa on pian tuloilla, kiitos kärsivällisyydestä! :3

6. luku - Peto

Fioril ei saanut henkeä. Hän yritti hengittää niin kovaa, että rintaan sattui, mutta ilmaa ei silti tullut keuhkoihin tippaakaan. Hän huusi muita retkeläisiä. Kukaan ei vastannut. Hiljaisuus oli entistäkin pelottavampaa. 

"Näkymätön tappaja on täällä!" Fioril kiljui paniikissa. Hän näki vieressään Julizian, joka makasi maassa, silmät elottomina ja iho tavallistakin kalpeampana. Hän juoksi Jorfin ja Zaqin luokse; hekin olivat kuolleet. Hän kuuli huutoa..

"Fioril!" Fioril havahtui hereille puuskuttaen ja näki Julizian loimuavat silmät.

"Luuletko sä, että mä pystyn nukkumaan, jos sä vääntelehdit ja puuskutat kuin riivattu!?" Julizia kuiskasi vihaisesti. Hän tuhahti ja meni jälleen makuulleen. Fioril sen sijaa jäi istumaan ja yritti rauhoitella itseään. Hän säpsähti kuullessaan rasahduksen alapuolella olevasta pusikosta ja hivuttautui lähemmäs. Hän näki miltei itsensä kokoisen siluetin, joka asteli pois päin pusikosta ja pysähtyi hetkeksi. Se nosti suuren nenänsä ilmaan. 

Olento muistutti paljon koiraa. Onko se koira? Hän nappasi puukon käteensä ja pudottautui majasta alas. Julizia tai kukaan muukaan ei näyttänyt heräävään. Olento käännähti ja katsoi Fiorilia keltaisilla silmillään. Se näytti niin paljon koiralta.. Fioril ojensi sille varovasti kättään, mutta koira-olento nyrpisti nenäänsä ja paljasti valkoisen hammasrivistönsä, päästäen ilmoille suurehkon ja pelottavan murinan. Fioril astui lähemmäs olentoa, jolloin se loksautti valtavaa suutaan ja yritti purra Fiorilia. Yhtäkkiä se hyppäsi tämän päälle, jolloin Fioril nosti paniikissa puukkonsa ilmaan.

"Fioril, mitä sinä..-!?" Hän kuuli Julizian äänen. Vain muutaman sekunnin päästä siitä kuului vinkaisu ja Fioril kieri koiran näköisen otuksen alta, ja huomasi olevansa aivan veressä. Siihen oli sekoittunut myös Fiorilin verta; otus oli ehtinyt purra tätä olkapäähän ja siinä oli kipeä haava, joka vuoti verta. Julizia hyppäsi majalta alas ja juoksi Fiorilin luokse.

"Miksi ihmeessä sä alat painimaan keskellä yötä suden kanssa!?" Julizia huusi. Susi se on! Fioril ajatteli. Senkin tyhmä! Susi yksi tämän lukemista pedoista. Se näytti koiralta, mutta se oli silti peto, eikä lainkaan ystävällinen. Jorf ja Zaq juoksivat heidän luokseen.

"Mitä täällä oikein tapahtuu!?" Zaq kysyi ja vilkuili heitä molempia.

"Kysy Fiorilta", Julizia tuhahti. "Yhtäkkiä mä löysin sen vaan painimassa jonkun suden kanssa!" Zaq kääntyi katsomaan Fiorilia kysyvästi.

En voi sanoa, että luulin sitä koiraksi! He potkivat minut ulos ryhmästä, Fioril ajatteli. 

"Tuota.. En saanut unta, joten päätin hypätä tutkimaan, löytäisinkö syötäviä kasveja huomiseksi. Yhtäkkiä kuulin rasahduksen pusikosta ja näin suden. Sitten se varoittamatta hyökkäsi kimppuuni.." Fioril sanoi ja toivoi, että tämän valhe tepsisi. Zaq hymähti.

"Yleensä sudet juoksevat karkuun jo, kun haistavat ihmisen", Jorf sanoi.

"Sillä oli varmaa nälkä", Fioril sanoi. Hetken vain kaikki olivat hiljaa.

"Oli miten oli, nyt me saimme ruokaa!" Julizia sanoi. Fioril hymyili hiukan. He olivat aikaisemmin syöneet nuotiolla, Jorf oli etevä niiden sytyttämisessä, Julizian tappaman kaniinin. Lihan  maku oli ollut melko vahvaa, mutta Fioril söisi mielellään sitä lisääkin. 

"Hmh.. Meidän täytyy etsiä jonkinlainen lampi huomenna, te olette melko verisiä, Fioril toki enemmän. Houkuttelemme kaikki pedot paikalle tätä menoa tuon hajuisina", Zaq sanoi. He kaikki menivät hiljaisina takaisin majoihinsa.

"Yritä nyt loppu yö olla herättämättä minua tai olla hankkiutumatta ongelmiin", Julizia mutisi, kun he olivat taas majassaan. Suden raadon he olivat ottaneet mukaan ja sitoneet sen heidän majansa katon yläpuolelle olevaan oksaan. 

Fioril sulki silmänsä ja alkoi taas nukkua, 

Anteeksi :/

Anteeksi tästä tauosta. Huomenna tulee varmaan seuraava luku, joten jaksakaa vielä vähän! Kuten sanoin, luvut viivästyvät kesälomalla, sillä en halua tressata tän blogin suhteen.

Luvut viivästyvät!

Hei! Dustin seuraavissa luvuissa tulee kestämään, sillä kun on kesäloma, yritän kiinnittää huomiota muuhunkin, kuin tarinaan. Se kuitenkin jatkuu, mutta osat viivästyvät! :)

5. luku - Kuin paratiisi

"Laukun kanssa kiipeäminen pitkiä tikkaita pitkin oli kieltämättä vaikeaa, ja Fioril olikin taaimmainen kiipeilijä. Julizia loi kerran voitonriemuisen katseen Fioriliin. Zaqille ja Jorfille hän on ihan normaali, Fioril ajatteli. Mitä vikaa minussa on? 

Lopulta Fioril oli päässyt ylös. Muut jo odottivat ylhäällä. Yläpuolella oli niin valoisaa, että silmiin sattui, vaikka Fiorililla oli tummennetut lasit.
"Ihme, että et luovuttanut", Julizia sanoi ivallisesti hymyillen.
"Fiorilissa onkin sen verran sisua!" Zaq sanoi. Fioril hämmästyi, kun Zaq puolusti häntä. Julizian hymy  häipyi. Zaq katsoi Juliziaa.
"Muista, ettet ole yksin täällä. Sinun on kestettävä muita, myös Fiorilia. Hän on ainoa ihminen, joka varmistaa, ettemme syö myrkyllisiä kasveja ja kuole ensimmäisenä päivänä!" Julizia ei viitsinyt tai uskaltanut inttää Zaqille vastaan.

Nyt Fioril tajusi vasta, että häm oli viimein paratiisissa, josta hän oli unelmoinut koko ikänsä. Tämä avasi kaikki aistinsa. Tämä suuntasi katseensa taivaalle. Paikkaan, jota tämä ei ollut ikinä nähnyt. Fiorilin katse tuntui uppoavan sinisyyteen, joka jatkuisi äärettömyyteen. Koulussa kerrottiin, että joskus taivaalta tuli jotain. Esimerkiksi vettä. Fioril toivoikin, että pian sataisi, sillä hän halusi tuntea, miltä taivaan vesi tuntuu.

Joka puolelta kuului eräänlaista musiikkia. Se lähti varmasti linnuista. Fioril otti lasit päästään ja sulki silmänsä kuunnellakseen paremmin. Hän oli kuullut, että linnun laulu on kaunista, mutta tuo oli tuplakertaa kauniinpaa, kuin mikään bunkkerin musiikki. Hän avasi silmänsä ja kumartui koskettamaan kosteaa ruohoa. Hän vilkuili ympärilleen. Zaq, Jorf ja jopa Julizia olivat yhtä lumoutuneita.

Ainakin tunnin he vain ihastelivat tätä paratiisia. Fioril oli maistanut joitain syötäviä kasveja, mutta suurin osa oli ollut kitkeriä. Yhtäkkiä tämän katse pysähtyi johonkin. Johonkin karvaiseen ja pitkäkorvaiseen olentoon, joka oli noussut takajaloilleen tarkastelemaan heitä. Kaniiniin. Ennen kuin Fioril ehti lumoutua tuon olennon kauneuteen, nuoli lävisti kaniinin pään. Se kaatui maahan ja värjäsi ruohon punaiseksi verellään. Fioril katsoi taakseen, ja näki Julizian jousi kädessään.
"Pojat", Julizia sanoi. Tämä piti pienen tauon. "Ja Fioril. Tänään syödään ruokaa!" Tämä juoksi kaniinin luokse ja nappasi sen muitta mutkitta olalleen, vaikka kaniinin veri kastelisi Julizian vaatteet.

Jorf taputti.
"Meidän on etsittävä suoja", hän sanoi. "Yöllä on tietääkseni vaarallista." Tämä loi kysyvän katseen Fioriliin. Aivan.
"Pedot ovat pimeällä liikkeellä, ja olen lukenut, että ne voivat tappaa ihmisen. Ei ole turvallista nukkua taivasalla", Fioril vahvisti.
"Rakennetaan suoja puuhun", Jorf sanoi. Kaikki muut nyökkäsivät. Puu. Puu, se iso kasvi, jossa linnut asuivat. Jorfin käskystä he kaikki alkoivat keräilemään tukevia oksia maasta ja laittamaan niitä vierekkäin ja päällekkäin yhden puun kahden oksan väliin. Jorf oli ottanut mukaan nauloja, ja vasaran, ja tämä hakkasi oksat paikoilleen. Sitten he kyhäsivät kokoon myös pienen katon.

"Nyt meidän pitäisi olla turvassa", Fioril sanoi. "Useimmat pedot eivät kiipeä puihin."
"Entä, jos jotkut kiipeävät?" Zaq kysyi. Hänen äänensävynsä ei ollut pelokas, vaan tyyni ja rauhallinen.
"Sitten tapamme ne", Julizia vastasi, ennen kuin Fioril oli ehtinyt edes avaamaan suutaan.
"Otin mukaan peittoja", Fioril sanoi. "Voimme ehkä laittaa niitä majamme lattialle.

"Ei tuohon majaan mahdu neljää", Zaq sanoi. "Se on sinun ja Julizian maja."
"Vou", Julizia sanoi. "Haluan nukkua sinun kanssani, Zaq. En.. hänen.."
"Teidän täytyy tulla retkellä toimeen", Zaq sanoi tiukasti. "Ja tämä on ensimmäinen koe." Fiorilia nolotti. Tarvitsemme kokeen, että siedämme Julizian kanssa toisiamme. 

//Ääh.. Anteeksi, että hiukan lyhkänen luku. :/ Ens luku on pidempi!