T - Kadonnut varjo

//Wow, jaksoin taas kirjoittaa tänne! Nyt tuli uusi fantasiatarina ulos, yritän olla jättämättä tätä kesken. :D Tää tulee sisältää siis rutkasti fantasiaa ja jonkin verran rakkauttakin, mut yritän olla tekemättä tästä sellasta ällösöpöö rakkausstoorii, koska tästä ei todellakaan kuulu tulla sellanen.

Prologi:

On olemassa maa nimeltä Vedá termon. Se tarkoittaa vanhaa maata. Se on vanhan, suuren luolaston sisällä, joka on isompi, kuin Son doong-luolasto. Siellä asuu kansa. Se on vanhempi, kuin mikään muu kansa, ja erilaisuutensa takia se on piilossa ihmisiltä luolassa, jonka saattaa löytää vain sydämeltään puhdas ja vapaa ihminen. Kansa kutsuu itseään nimellä Lup´s naclo (Susikansa) tai Lebrata naclo (Vapaa kansa). Kansalla onkin oma, salainen ominaisuus: he pystyvät halutessaan muuttumaan susiksi. Lebrata naclolaisten talot on rakennettu luolien seinämiin. Vedá termonissa on oma kasvisto ja eläimistö.

***

Nuori nainen kurkottaa kätensä kohti kallion kosteaa ja rosoista seinämää. Hänen sydämensä pampaa tavallista nopeammin ja hiljaisuuden rikkoo vain tasainen veden pliplotus. Ahtaassa luola-onkalossa on pimeää ja missään ei ole minkäänlaista valonlähdettä. Nainen on kuitenkin tottunut pimeään. Kaikki väistivät hänen päätöstään. Hän heitti muiden mielestä vapautensa pois. Hän ei olisi enää osa Lebrata nacloa, ja hän riistäisi vapautensa myös sielulta, joka ei voisi vaikuttaa hänen päätöksiinsä ja tulisi elämään ikuisesti ihmisten tapojen mukaan, piilotellen salaisuuttaan ja Lup´s naclolaisuuttaan. Se ei olisi helppoa, mutta hän aikoi yrittää.

Starún oli kuitenkin tehnyt päätöksensä. Hänen kaikki läheisensä vihasivat häntä ja melkein koko Vedá termon. He tulisivat myös vihaamaan hänen lastaan, Hän tiesi, että hänen tekonsa oli väärin. Eihän kenenkään hengen riistäminen ollut oikein, mutta Genc oli poikkeus. Hän omi Starún itselleen ja loi hänelle elävän helvetin jopa kauniiseen Vedá termoon. Ja nyt Belfianó olisi hyvä syy "omistaa" hänet. Voisihan aina vedota lapseen ja sen tunteisiin. Eräänä päivänä Genc oli hyökännyt Starúnin kimppuun, koska Starún oli eri mieltä siitä, että naarat ovat vaan hyödyllisiä jälkikasvun teossa. Hän hyökkäsi melkein aina, jos Starún oli jostain eri mieltä ja hän oli kerran jopa repinyt toisen korvan irti. Ja Starún ei ollut koskaan pistänyt vastaan. Paitsi silloin. Hän otti hiukan liian rajuotteisesti Gencin kurkusta kiinni ja tappoi hänet, vahingossa. Tuolloin he olivat olleet susimuodossa, niin kuin Lup´s naclolaiset viettivät usein aikansa. Kukaan ei uskonut häntä, kun hän sanoi Gencin hyökänneen ensin hänen kimppuunsa. Genc oli niin mukava muille. Se päällinen mukavuus oli hurmannut hänetkin.

Starún huokaisi syvään ja sulki silmänsä, yrittäen tuntea Spinó naclon (henkikansan, kuolleiden Lebrata naclon jäsenien hallitseman kansan, joka valvoi järjestystä Vedá termossa) läsnäolon. Hän tunsi kylmän vimman kulkevan lävitseen. Se ei tuntenut tuulelta: se ei nostanut hänen ihoaan kananlihalle ja hän tiesi, että voisi avata silmänsä.

”Minä, Starún, Lebrata naclolainen, jätän kansani ja astun vapaudesta ihmisten maailmaan, luvaten varjella nacloni salaisuutta ja omaa suttani. Muutun vain täydellisen kiiltomatojen loiston aikaan ja saan muuttumislupani Spinó naclolta”, hän sanoi hiljaa. ”Pyydän myös anteeksi kamalaa veritekoani omaa kumppaniani kohtaan ja toivon hänen anteeksiantoaan Spinó naclolta.”

Hetken oli hiljaista. Hän kuuli hellän kuiskauksen vierestään.

”Starún, olet saanut lupasi hylätä naclosi ja vapautua Vedá termosta. Olet oppinut paljon ihmisistä ja uskallamme päästää sinut heidän maailmaansa, luottaen sinuun. Spinó naclo antaa sinulle anteeksi tekosi, sillä se oli tasavertainen Gencin kohtelun sinuun viitaten rinnalla. Et kanna enää nimeä Starún, vaan olkoon nimesi tästä lähin Sandy, nimi, joka kuulostaa ihmisen korvaan paremmalta. Kun siirryt ihmisten maahan, perimme sinulta kaiken muun Vedá termolaisen, paitsi susikykysi. Lausu sanat: Egmi, Starún, relfúz Vedá termo ké acknosk iu, ute noc fruiro. Umbr mysretó Spinó naclo glono. (Minä, Starún, hylkään Vedá termon ja hyväksyn sen, että paluuta ei ole. Varjelen salaisuutta Henkikansan kunnialla.) Muista, että sitten paluuta ei ole, ja vain syntymä lapsesi Belfianó voi etsiä Vedá termon ja palata kansansa luo”

”Egmi, Starún, relfúz Vedá termo ké acknosk iu, ute noc fruiro. Umbr mysretó Spinó naclo glono”, Starún toisti epäröimättä ja sulki silmänsä. Tuntui kuin kova tuulenpuuska olisi mennyt hänen lävitseen, imaissut hänet ja kuljettanut mukanaan kuin risua, joka on tippunut jokeen ja on nyt virran vietävänä. Hän tuntui putoavan polvilleen sammaleelle ja tunsi olonsa heikoksi.